Voi hitsi, olen mäkin bloginpitäjä! Viime kirjoituksesta taitaapi olla kuukausi aikaa vähintään. Hirveetä. Mutta aika menee niin nopeasti! Kesätyöt Kustavissa loppuivat näillä näkymillä sunnuntaina, mutta saattaa olla että vielä tän viikonlopun oon siellä.

Kouluasioitakin on taas ollut pakko ruveta miettimään; Portaanpäästä ei oo kuulunut mitään hyväksynnän jälkeen ja alkaisi olla jo pikkusen kiire kirjojen jne. tilaamisen kanssa, koska aion ne käytettynä hankkia. Eihän mulla ole edes kirjalistaa! Kurssitarjotinkin voisi olla hyvä että sais rauhassa suunnitella kurssit ja saada ne pysymään siinä rajoissa etten oo ihan kuollut ekan jakson jälkeen.

Kämppäkin on kaamean näköinen kun en tiedä mitä pitäisi pakata, mutten jaksa myöskään siivota ennen kun olen pakannut ;o)

Neggerille (tietokoneeni) piti tehdä järjestelmän palautus, kun se sammuili itekseen miten tykkäsi.. Toivottavasti se auttoi :S

Urho tuli sunnuntai-illalla kotio ja on ollut hirmuisen reipas ja mukava pikkuinen mies. Temperamenttia, uteliaisuutta ja taistelutahtoa löytyy- mutta myös suloista vauvanpehmeyttä ja innokkuutta, eli kaikkea mitä vaan uskaltautui odottamaan ja vähän enemmänkin!

Ainoa, mikä ei ole sujunut hyvin, on ollut Urhon ja Oton totuttaminen toisiinsa... Ottoa kun ei ole sosiaalisella lahjakkuudella tahi millään vastaavalla siunattu :o) Se sietää pikkuisen samassa huoneessa, eka iltana yritettiin siedättää sitä, koska sen kanssa ei ole missään tilanteissa vielä pelkkä kärsivällisyys tepsinyt, vaan se on aina pitänyt pakottaa kohtaamaan todellisuus.

Urho on onneksi tosi rohkea pikkuinen eikä hätkähdä murinasta ja sähinästä, joka seuraa, jos tulee liian lähelle. Peruuttaa vaan pois ja hetken päästä taas- näin se on päässyt jo koskemaan nenällään Oton takamusta.. Otto puolestaan kääntää päänsä itsepintaisesti pois: poissa silmistä, poissa mielestä! Noita "tappelukuvia" löytynee äidin blogista.

Pistin Urhon mopokypärääni, se ei tykännyt yhtään olla siellä mutta ihmeekseni sain siitä tosi hyvän kuvan :) Ei näytä siltä kuin olisi pakenemassa (jota se tosin mitä suuremmissa määrin oli) ja nyt se on alkanut viihtyä siellä.

Tässä Urho ja kaikki sen sisarukset. Niiden äiti Nöpö on mustavalkoinen ja isä tuollainen kun tuo päälimmäinen pentu (Valtsu), ilmeisesti. Ainakin niiden Nöpö on nähty luuhaamassa sen kanssa :o)

Siinä Urhon veli, toinen mun suosikki noista kahdesta, nimeltään Wille. Urho oli muuten alunperin Wiltteri.

Tässä Urho ja sen siniset pentukissansilmät näkyy ihanasti :) Toivoin ettei ne muuttusi vihreiksi, mutta nyt ovat jo reunoista vihreät eli muuttuvat silti.

Tässä Urhon äiti, Nöpö.

Urho on koisinut mun huoneessa nää yöt, tässä ekalta yöltä kuva.

Otto muutamaa viikkoa ennen Urhon tuloa, minusta tää oli onnistunut kuva :)

Otto viime kesänä, justiinsa heränneenä

Otto mustavalkosena torahampaineen.